Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL)

Kaksikielistä rääkkimistä
Havantoja tartonsuomalaisten kielestä

Teksti: Maria Frick

Mitä tapahtuu suomalaisen kielenkäytölle, kun hän muuttaa Viroon? Vironsuomalaisten keskinäiset keskustelut voivat kuulostaa sillisalaatilta, mutta kahden kielen vaihtelu ei aina ole sattumanvaraista.

Suurin osa Tarton yli 300 suomalaisasukkaasta on Tarton yliopiston ja Viron maatalousyliopiston opiskelijoita, jotka ovat tulleet kaupunkiin muutamaksi vuodeksi palatakseen opintojen päätyttyä Suomeen. Tartossa ei pärjää englannilla eikä suomella, kuten Tallinnassa, vaan opinnoissa ja arjessa tarvitaan viron kieltä, joka tulee omaksua mahdollisimman nopeasti joko kursseilla tai itsenäisesti opiskellen. Viro näkyy tartonsuomalaisten kielenkäytössä usein myös silloin, kun puhutaan suomalaisten kesken ja suomeksi: kun kaikki keskustelijat ovat Virossa asuvia suomalaisia, puheeseen voi hyvin sulauttaa myös virolaisia sanoja. Tällaista kaksikielisille tyypillistä kielten sekoittamista kutsutaan kielitieteessä koodinvaihdoksi.

Erityisen helposti puheeseen tarttuvaa ainesta ovat vieraskieliset tervehdykset ja kohteliaat fraasit: viron ilmauksia tere ja tere tulemast kuulee nykyään suomensuomalaistenkin suusta. Virossa asuvat suomalaiset käyttävät myös hyvin paljon palun-sanaa, ja sähköpostiviestien loppuun saatetaan kirjoittaa kaksikielinen toivotus nähdään homme. Yksi tartonsuomalaisten yleisimmin käyttämistä sanoista on tubli, jonka voi kääntää suomeksi sanoilla 'kiltti' tai 'ahkera'. Tarton suomalaisosakunnan Fraternitas Fennican seniorijärjestö jakaakin nuorille jäsenille vuosittain Tubli fuksi -palkintoa.

Tublit opiskelijat ansaitsevat hyvät pidut

Paikkojen ja tapahtumien nimiä käytetään yleensä alkuperäiskielellä, ja vain harva tartonsuomalainen kääntää Raekoja platsin raatihuoneenaukioksi tai eksamin tentiksi. Lääketieteen opiskelijat käyvät lahangusaaleilla (ruumiinavaushuoneilla) ja kirjoittavat haigusluguja (potilaskertomuksia). Opiskelijan on huolehdittava siitäkin, että kodutööd on tehty ja kordamiskysymykset (kertauskysymykset) käyty läpi ennen tenttiä. Opiskelun vastapainoksi juhlitaan: tartonsuomalaisilta keräämässäni keskusteluaineistossa mainitaan ainakin latinopidut, juustupidut, sünnad, stiilipidu, laulupidu, grillipidu, külalisõhtu, ristimine ja rebasemeininki (latinobileet, juustobileet, synttärit, naamiaiset, laulujuhlat, grillibileet, avoimien ovien päivä, fuksiaiset, rebase- 'fuksi-'). Ennen pidua kokoonnutaan osakunnan konventtiin (osakuntatilaan) saamaan bilehoogua (vauhtia).

Tartonsuomalaisten käyttämä vironkielinen sanasto liittyy usein opintoihin ja elämään Virossa. Kun kurssit ja oppikirjat ovat viroksi, on luontevaa käyttää opiskeltavista aiheista vironkielisiä nimityksiä. Ei ole vaikea arvata, että esimerkin 1 MSN-keskustelu on käyty eläinlääketieteen opiskelijoiden välillä:

Esimerkki 1

Henni: ters..
Henni: joko on hästi opittu kaikki muskelit ..
Jonsku: ei iha veel kun niitä on liiga palju
Henni: joojoo, nää viisosaset meinaa vähän tökkiä. ootko menossa vielä pe kattomaan niitä?
Jonsku: en usko kun alotetaan prepareerimine (preparointi) jo ke
Jonsku: niitä ei varmaan saa yksin availla
Henni: nii että suurella uskolla ja voimalla jää nää läpikukkumiset (reputukset) historiaan .. ei sillä että sulle niitä tulis :P
Henni: eikö se nahkuri meinannut että saa tehdä joka viikko seuraavaan vahearvestukseen (välikokeeseen) asti..
Jonsku: kyllä se eka sieltä mullekkin tulee, ei oska see on läbi kukkunud.. (ei osaa, se reputtaa)
Jonsku: onneksi pea ja kaelalihaksia en ainakaan osaa
Henni: juu aika vähäisesti täs on aikaa noihin kaikkiin
Jonsku: tieäksä onks vaan hobusella pindmine tuharalihas (hevosella pinnallinen pakaralihas)
Jonsku: ?
Henni: ei tosta söherryksestä paljon selvää saa.. pitäs tarkistaa siitä enkkuraamatusta..

Opiskeluun ja opittavaan aineeseen liittyvien sanojen lisäksi esimerkin 1 keskustelijat käyttävät virolaisia adverbeja hästi, veel ja liiga palju. Koodinvaihto onkin mahdollista missä tahansa sanoissa ja lauseen missä paikassa tahansa. Sanaluokista sitä esiintyy kuitenkin selvästi eniten substantiiveissa, ja se sijaitsee yleisemmin lauseen lopussa kuin alussa.

Kahden kielen kieliopit kohtaavat

Edelleen huomaamme, että useimmat esimerkin 1 keskustelijoiden käyttämät vironkieliset sanat saavat suomalaisen sijapäätteen: läpikukkumiset, vahearvestukseen, kaelalihaksia, raamatusta. Tällöin keskustelun kieliopillinen runko pysyy yhtenäisenä: kieliopin osalta teksti on kokonaan suomenkielistä, ja siihen on vain lainattu vironkielisiä sanoja. Suurimmassa osassa tutkimastani tartonsuomalaisten keskusteluaineistosta pitäydytäänkin suomen kieliopissa ja tällaista koodinvaihtoa harrastavat nekin suomalaiset, jotka ovat asuneet vain vähän aikaa Virossa. Asuttuaan maassa hieman kauemmin monet puhujat alkavat käyttää puheessaan vironkielisiä sanoja ja kokonaisia lauseenpätkiä myös siten, että he taivuttavat niitä viron kielioppisääntöjen mukaisesti. Esimerkissä 1 on yksi tällainen kohta: ei oska, see on läbi kukkunud.

Kielten vaihtelulla on tehtävänsä keskustelussa

Koodinvaihdolla on keskustelussa oma tehtävänsä. Kaksikieliset puhujat käyttävät koodinvaihtoa merkitsemään lainauksia, kuten esimerkissä 2. Siinä sähköpostiviestin kirjoittaja kertoo Sundikseksi kutsumansa naapurin valittaneen osakuntatiloista kuuluvasta metelistä. Hän kertoo talon omistajan, Kruusin, antaneen luvan juhlimiseen.

Esimerkki 2

/--/ tyyppi hoki vain omaa asiaansa à la "kõigepealt kutsun politsei välja ja pärast räägime" (ensin kutsun poliisit ja sitten keskustellaan). Eli jännitys tiivistyy siinä vaiheessa, että jos Sundis tekee valituksen Kruusille, niin että pysyykö omanikud (omistajat) sanojensa takana, eli viimeisessä vuokrasopimustapaamisessa he kyllä vakuuttelivat, että heille on ihan ükskõik (ihan sama), pidutsetaanko (juhlitaanko) me siellä vai ei.

Esimerkin 2 kirjoittaja käyttää viroa kertoessaan, mitä joku toinen on sanonut: naapurin ja talonomistajan äänet erottuvat kirjoittajan omasta tekstistä koodinvaihdon ansiosta. Koodinvaihto tulkitaan usein ironisena tai humoristisena, ja sitä käytetään keventämään hankalia keskustelutilanteita, kuten pyyntöjä, korjauksia ja anteeksipyyntöjä. Virossa asuvat suomalaiset myös leikittelevät sanoilla, jotka merkitsevät kahdessa kielessä eri asiaa, kuten esimerkin 1 sanassa enkkuraamattu, jolla tarkoitetaan englanninkielistä kirjaa. Syöpätautien tenttiin taas pitää lukea kasvaja-vihkonen (kasvain-), mutta jos lukeminen ei tahdo sujua, apua saa helistämällä (soittamalla) kurssikavereille. Vaikean päätöksen edessä tartonsuomalainen tulee kysyneeksi kaverilta, mitä tämä arvaa (ajattelee) asiasta.

Vironsekainen suomi on tartonsuomalaisia yhdistävä tekijä, jota useimmat käyttävät ilolla. Kahden kielen käyttö antaakin puheelle lisää ilmaisuvoimaa ja rikastuttaa keskustelua. Jotkut puhujat kuitenkin välttelevät kahden kielen käyttöä rinnakkain, koska pitävät kielten sekoittumista huolestuttavana seikkana, joka voi ruostuttaa äidinkieltä.

Lue lisää kirjoittajasta ja hänen töistään: www.zone.ee/frick