Tartu Postimees tapasi Elina Aron
Tarton patrioottisin onkin suomalainen
Teksti: Maarja Pakats / Tartu Postimees
Referoiva suomennos: Terhi Pääskylä-Malmström
En ole aikoihin kohdannut yhtä positiivista ihmistä kuin Elina Aro. Lievällä aksentilla viroa puhuvan ja englanninkielisiä lainasanoja keskusteluun pudottelevan suomalaisen tarina Tarton löytämisestä ja kaupunkiin muuttamisesta on runollinen. ”Matkustin tänne syksyllä 1995 viikonloppumatkalle kuten kuka tahansa turisti. Astuin ulos autosta Raatihuoneen takana ja tunsin tulleeni kotiin.”
Elämänsä aikana maailmaa kiertänyt ja 17 maassa asunut nainen tunsi saapuneensa oikeaan paikkaan. ”Kyynelsilmin totesin, että vihdoinkin. 34-vuotiaana löysin itselleni kodin. Tämä tapahtui syyskuussa, tammikuussa minulla oli täällä jo asunto. Jätin miehen Suomeen, luovuin asunnostani ja muutin tänne.”
Kahdeksan vuoden päästä Tarttoon muuttamisestaan Elina kuitenkin palasi Suomeen, sillä kyllästyi virolaisten vaivalloiseen asioidenhoitokulttuuriin. ”Toimintatapa on täällä toisenlainen. Kaikenlainen puuhastelu ja ystävienväliset järjestelyt tuntuivat minusta aivan käsittämättömiltä.”
Suomessa hän kesti vain kahdeksan kuukautta. Työskennellessään ulkoilmamuseon johtajana hän tapasi virolaisia ja alkoi viron kieltä kuullessaan kärsiä koti-ikävästä. ”Ei auttanut muu kuin tulla takaisin.”
Elina työskenteli kahdeksan vuotta vapaaehtoisena kirkon palveluksessa. Vuonna 2003 hänet akredoitiin Tarton matkailuoppaaksi, nykyään hän on yksi kaupungin harvoista mestarioppaista.
Vuonna 2005 Elina oli perustamassa Tarttoon opaspalveluyritys Beneficium OÜ:tä. Hän ohjaa päivittäin Tarton turistikierroksia ja antaa lisäksi opaskoulutusta maatalousyliopistossa. Tärkeänä tehtävänään hänellä on myös Viron ja Setumaan kulttuurin esitteleminen ulkomailla.
Yrityksen johtoajatuksesta mestariopas kertoo seuraavaa: ”Latinan kielessä Beneficium tarkoittaa hyvää tekoa, ja 10 prosenttia yrityksen voitosta ohjataankin hyväntekeväisyyteen. Suomesta on peräisin ajatus siitä, että yrityksen tehtävän tulisi osittain olla hyvinvoinnin luominen omassa yhteisössä.”
Opaskierroksia Elina tekee Tartossa kolmella kielellä: englanniksi, suomeksi ja ruotsiksi. Vironkielistä akredointia hänellä ei ole, vaikka hän puhuukin kieltä sujuvasti.
Parhaillaan Elina opiskelee kreikkaa, jolla pystyisi jo vetämään kaupunkikierroksen. Akredointi vielä puuttuu, mutta tavoite on selvä: ”Haluan olla Tarton ensimmäinen kreikankielinen opas.”
Tartto on kulttuuripääkaupunkiTarton lisäksi Elinalla on akredointi Tallinnaan, Narvaan, Viljandiin ja Keski-Viroon. Pääkaupungin sijaan hänen sydämensä on kuitenkin vakaasti Tartossa. ”Tallinna on pääkaupunki, Tartto sen sijaan virolaisen kulttuurin ja identiteetin kehto. Suomalaiselle Tartto on kiinnostava paikka, sillä Suomen ja Viron kulttuurisillasta puhuttaessahan ei sillan toinen pää koskaan ollut Tallinnassa.”
Elina muistelee runoilija Eino Leinoa, joka kävi Tartossa ja ihastui kaupunkiin niin, että anoi presidentti Pätsiltä Viron kansalaisuuttakin. ”Me suomalaiset vitsailemme keskenämme, kun kohtaamme Vernerin kahvilassa, että et kai ole alkanut einoleinoja tekemään”, selventää Aro kahvilan merkitystä suomalaisille.
”Tartosta puhuttaessa puhutaan Viron kulttuuripääkaupungista, yliopistosta. Olen aina sanonut, ettemme saisi puhua Viron valtiosta ilman että puhumme myös Tartosta. 1860-luvun kansallisen heräämisen keskushenkilöt olivat täältä, vuoden 1919 kärkijoukoilla oli omat sidoksensa Tarttoon, sama toistui vuonna 1991. Heistä kaikista yli 80 prosenttia on Tarton yliopiston kasvatteja. Kyse ei ole yliopistosta, vaan Viron kansan ja valtion kehdosta.”
Virolaisia Elina osaa vain kehua: ”En ole missään kohdannut toista kansaa, jolla olisi yhtä vahva tunne omasta identiteetistään.”
Oppaan työ tuo ystäviäElinalla on opastyöstä pitkäaikainen kokemus. Ennen kaikkea hän pitää työn tarjoamasta mahdollisuudesta tavata paljon ihmisiä. ”Olen saanut opastaa niin presidenttejä, ministereitä kuin maalaismummojakin.”
Viime vuonna Elina opasti matkailijoita 32 eri maasta. Kaukaisimmat vieraat olivat Surinamista, eniten matkailijoita saapui Keski-Euroopasta ja Amerikasta. ”65 prosenttia on kanta-asiakkaita, jotka tulevat yhä uudestaan. Minulla on ryhmä, joka tulee kahdeksatta kertaa Tarttoon”, iloitsee opas ja lisää, että ajan mittaan näin syntyy vahvoja ystävyyssuhteita.
Mitä matkailijat tietävät Virosta, virolaisista ja Tartosta? ”Suomalaisilla on hyvin realistinen kuva nyky-Virosta. Surinamilaisilla ei sen sijaan ollut Virosta mitään käsitystä ja he olivat aivan hämillään, että olemme niin länsimaisia.”
Neuvostoliittoa, vihaisia ihmisiä, olematonta palvelukulttuuria ja huonokuntoisia taloja odottanut espanjalaisryhmä puolestaan ihmetteli, miten eri tasolla Viro on Liettuaan tai Latviaan verrattuna.
Tartossa käyvät Elinan mukaan kulttuurista ja historiasta, baltiansaksalaisuudesta ja luonnosta kiinnostuneet matkailijat. Tartto on myös viikonloppukohde sekä – kiitos yliopiston – koulutus- ja kokouskeskus.
Matkailupotentiaalia Tartossa riittää, mutta Elinan mielestä kaikkea ei vielä ole osattu hyödyntää. ”Markkinointi on vielä liian yleisluontoista – tulkaa kaikki. Me emme tarvitse tänne kaikkia”, hän selventää.
Elina on tullut Tarttoon jäädäkseen. ”En ikävöi Suomeen. Olen syvästi huolissani suomalaisen yhteiskunnan tilasta ja se on yksi niistä syistä, miksi toimin täällä. Täkäläinen yhteiskunta panee ihmiset kehittämään itseään, Suomessa annetaan mahdollisuus päästä helpommalla. Viihdyn virolaisten kanssa, sillä he ovat viisaita, kunnollisia, menestyshakuisia ja miellyttäviä.”
”Tartto on pieni kaupunki, mutta sillä on suuren kaupungin edut. Täällä on pikkukaupungin viihtyisyys, mutta kaikki suurkaupungin mahdollisuudet”, kiteyttää Elina Tarton lumon.
Elina Aron kiinnostavat Tartto-faktat:• Tartto on mainittu ensi kertaa vuonna 1030. Raatihuoneentorin suihkulähteen vieressä on siitä muistuttava viemärinluukku.
• Tarton vaakunassa on suojeluspyhimysten Paavalin ja Pietarin symbolit: miekka ja taivasten valtakunnan avain.
• Tarton vaakunassa näyttäisi olevan myös Daavidin tähti, mutta Elinan mukaan varmat lähdetiedot tähden merkityksestä puuttuvat.
• Punainen väri Rüütli-kadun päällysteessä osoittaa keskiaikaisten talojen sijaintia.
• Erityinen katukiveys Raatihuoneen Rüütli-kadun puoleisella edustalla osoittaa vanhan apteekin paikan. Sen vierellä sijaitsi keskiajalla kaivo.
• Tartto on joutunut kärsimään noin 50 kertaa tulipaloista ja sodista.
• Raatihuoneentoria kutsuttiin 1940-luvulla Adolf Hitlerin aukioksi.
Alkuperäinen artikkeli on ilmestynyt Tartu Postimees -lehdessä 3.7.2009 Artikkeli netissä: www.tartupostimees.ee/?id=137747
