Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL)

Suomalaisperheen virolainen elämä
Perusturistista tallinnalaiseksi

Teksti: Terhi Pääskylä-Malmström

Kun Tero Hurskainen sai it-alan töitä Tallinnasta, lähtivät Suomesta mukaan myös vaimo Silja ja pikkuinen Jussi. Nyt Virossa on oltu jo reilusti yli vuosi ja Jussistakin on kovaa vauhtia varttumassa kaksikielinen pikkumies.

Ensimmäisenä uuteen kotikaupunkiin saapui Tero, joka uuden työnsä ohella alkoi etsiä asuntoa pian kasvavalle perheelleen. Puolisen vuotta myöhemmin Tallinnaan rantautuivat myös Silja, alle kahden kuukauden ikäinen Jussi ja sittemmin koirien taivaaseen siirtynyt Igor. ”Halusimme, että poika syntyy Suomessa”, hoitovapaalla viihtyvä Silja perustelee perheen asteittaista muuttoa.

Sopiva koti löytyi rauhalliselta omakotialueelta, josta on hyvät kulkuyhteydet keskustaan ja Teron työpaikalle. Muutto EU-maasta toiseen oli Siljan mukaan yllättävän helppo. ”Paperityöt sujuivat nopeasti. Suurin urakka oli itse asunnon löytäminen, sillä vaikka tarjontaa oli, kriteerimme eivät meinanneet täyttyä. Tero teki ison työn surffatessaan netissä ja kiertäessään asuntonäytöissä,” Silja kiittää.

Ennestään Viro oli Siljalle ja Terolle melko vieras. ”Olimme kumpikin käyneet maassa ehkä kolme, neljä kertaa, nekin pääosin Tallinnassa. Ihan perusturistimeininkiä siis”, Silja kuvailee.

Sanomalehti apuna kielen opiskelussa

Lähes ensimmäinen asia, jonka perhe teki Tallinnaan asetuttuaan, oli sanomalehden tilaaminen. ”Meille oli alusta asti selvää, että haluamme oppia maan kielen. Tässä ovat auttaneet paljon lukeminen ja tv:n katselu”, Silja kertoo pariskunnan opiskelumetodeista. ”Olemme kumpikin kiinnostuneita kielten opiskelusta, eikä oppiminen tuota meille vaikeuksia, joten virokaan ei ole ollut ylivertainen haaste.”

Tero on opiskellut kieltä työpaikkansa tarjoamilla kursseilla, Silja kotona kirjojen ja levyjen avulla. Tässä vaiheessa kielitaito on jo mukavalla tasolla: arjen tilanteet eivät aiheuta ongelmia ja kehtaamiskynnys kielen puhumisessa on ylittynyt. ”On ollut hienoa huomata, miten mahdottomasti virolaiset arvostavat sitä, että suomalainen puhuu heidän kieltään!”

Tallinnassa on solmittu myös ystävyyssuhteita. ”Naapurustomme on täynnä mukavia ihmisiä ja myös pojalle löytyy leikkiseuraa omasta pihasta. Se onkin hurjan tärkeä asia, eikä vähiten kehittyvän kielitaidon takia”, Silja iloitsee nyt jo puolitoistavuotiaan Jussin puolesta.

Kuten Suomessa, kesti myös Virossa naapureihin tutustuminen oman aikansa. ”Nyt kuitenkin jo kyläilemme toistemme luona ja juttelemme ihan oikeista asioista.”

Samanlaiset veljeskansat

Perheen sopeutuminen Tallinnaan on sujunut varsin hyvin, eikä kulttuurishokeista ole kärsitty. ”Ihmetyksen aiheet ovat olleet yksittäisiä, eivätkä nekään kovin dramaattisia”, Silja kuvailee. ”Asia, joka alussa pisti eniten silmään ja ehkä vieläkin eniten häiritsee, on paikoittainen roskaisuus. Tallinnalaisilla kun tuntuu olevan hieman se tapa, että turhat kamansa voi heittää mille tahansa tyhjälle tontille.”

Ajoittaista harmia on aiheuttanut myös tasoltaan vaihteleva palvelukulttuuri, sydämentykytyksiä puolestaan autoilu Tallinnan kaduilla. ”Palveluasioissa auttaa kuitenkin kielitaito ja autolla ajoonkin tottuu”, on Silja huomannut. ”Mutta voi luoja! Miksi ihan kaikki pitää aina pakata muovipussiin?”

Iso haaste on ollut myös oppia ymmärtämään Viron neuvostohistoriaa sekä sen vaikutusta nykyelämään ja ihmisten ajatteluun. ”Venäläisten suuri määrä Tallinnassa on näkyvä ja tuo oman säväyksensä täällä elämiseen. Muutama sana venäjääkin on tullut opittua”, Silja summaa.

”Suomalaisen on kuitenkin siinä mielessä helppo olla täällä, että virolaiset ovat monessa asiassa samanlaisia kuin me. Saat olla rauhassa itseksesi ja yrmeä, eikä kukaan pakota small talkiin”, Silja toteaa ja kehuu myös Viron vähäistä byrokratiaa. ”Viralliset paperityöt hoituvat täällä helposti ja myös tasaveromalli on veroilmoituksen täytön suhteen suunnattoman helppo.”

Vuoroin vieraissa

Suomeen jääneisiin sukulaisiin ja ystäviin tallinnalaistunut perhe pitää yhteyttä pääosin tietokoneen avulla: käytössä ovat niin Skype, Facebook kuin sähköpostikin. ”Skypen ansiosta esimerkiksi isovanhemmilla on mahdollisuus nähdä Jussin touhuja”, Silja iloitsee.

”Tallinnassa asumisen etu on tietysti myös se, että Suomi on lähellä ja helposti tavoitettavissa. Minun on kotiäitinä helppo pakata lapsi ja tavarat ja hypätä laivaan silloin kun siltä tuntuu”, Silja huomauttaa ja toteaa tapaavansa tällä hetkellä sukulaisiaan jopa useammin kuin Suomessa asuessaan.

Laiva tuo vieraita myös Suomesta Tallinnaan. ”Kyläilyjen ansiosta on itsekin tullut lähdettyä tutustumaan kotikaupunkiin. Varsinkin ensimmäisenä kesänä sillä oli suuri merkitys tänne kotiutumisessa.”

Siljalta löytyy myös muutama vinkki Viroon muuttaville suomalaisille. ”Unohtakaa siirtomaaherra-asenne. Opetelkaa kieli. Älkää jumiutuko suomalaisten pariin, vaan kierrelkää ja tutustukaa ihmisiin ja ilmiöihin”, hän listaa.

Entä miten on, aikooko perhe Hurskainen joskus vielä palata Suomeen? ”Juuri nyt meidän on hyvä näin. Aika näyttää, kuinka pitkään täällä olemme.”