Aaro tykkää Saarenmaasta
Kesämaan poika
Teksti: Heini Hiltunen
Viisivuotias Aaro on vähäisistä vuosistaan huolimatta jo kokenut Saarenmaan kävijä. Pieni kosmopoliitti on viettänyt saarella viisi kesää ja vieraillut maisemissa myös muina vuodenaikoina.Pitkä matka kotoa Heinolasta taittuu vuoroin autolla, laivalla ja autolautalla. Merimatka Helsingistä Tallinnaan kuluu helposti maisemia katsellessa. Pituutta matkapäivälle kertyy taukoineen jopa seitsemän tuntia.
Aaro kutsuu Saarenmaata edelleen Kesämaaksi, vaikka maantiede alkaa olla jo orastavasti hallussa. Kesämaa-nimi juontaa juurensa Aaron aivan ensimmäiseen kesään. Tuolloin hieman vajaan vuoden ikäiselle taaperolle yritettiin selittää, että nyt mennään kesäksi pois kotoa, mennään Kesämaahan. Nimitys on jäänyt elämään perhepiirissä, vaikka reissut lahden toiselle puolelle eivät enää keskitykään ainoastaan suven ajalle.
Mutta miten viisivuotias viihtyy kesänsä pienessä kylässä? Mikä lasta kiehtoo Saarenmaalla, Kuressaaressa, omassa pihapiirissä? Annetaan Aaron kertoa omin sanoin.
Rantaleikkejä ja totista työtä”Eniten tykkään käydä meressä uimassa. Tagalahden rannalla rakennan äitin kanssa hiekkalinnoja, uin, kerään kiviä ja simpukoita. Vesi on siellä tosi lämmintä ja matalaa.”
Eloon saarella kuuluu toki paljon muutakin kuin merenrannalla lököttelyä. Omassa pihapiirissä tekemistä riittää niin pienille kuin isoillekin. Työtä pelkäämätön Aaro on pääsyt auttamaan niin ruohonleikkuussa, risujen poltossa, rakennustöissä kuin äidin kiviaitaprojektissakin. Suurin osa ajasta kuluukin omalla pihalla erilaisten töiden parissa askarrellessa.
”Vaarin kanssa olen polttanut paljon risuja ja oksia. Mulla on oma kohennuskeppi. Sillä saan kohentaa tulta, mutta vaan kun joku aikuinen on vieressä. Mulla on oma harava kanssa, sellainen heinäharava. Kasaan sillä pitkät heinät kompostiin. Tykkään kun saan auttaa.”
Saarenmaan luonto ja kylälle kuuluvat eläimet ilahduttavat kaupunkilaislasta. Tien yli loikkii usein kauris, villisian jälkiä tapaa marjastusreissuilla ja kylätietä pitkin jolkottavat koirat kuuluvat kesään kuin voi uusiin perunoihin. Aaron haluun muuttaa pysyvästi asumaan saarelle vaikuttaneekin toive omasta koirasta.
Suomessa kerrostalossa asuva Aaro toki nauttii myös siitä vapaudesta, jota juokseminen pitkin peltoja tarjoaa. Kun lääniä on riittävästi vaikka jalkapallon peluuseen, ei ole ihme, että mökkielämä hakkaa kaupunkikesän kuusi-nolla.
Kielikylpyjä ramppiksellaPitkät yhtäjaksoiset oleskelut Kesämaassa tartuttavat luonnollisesti vironkielisiä sanoja ja sanontoja Aaron korvan taakse. Kun oman perheen ja naapureiden kesken puhutaan sujuvasti kahta kieltä sekaisin, ei ole ihme, että vielä viikkoja kotiinpaluun jälkeenkin suusta tipahtaa liblikas perhosen sijaan.
Ikäistään seuraa Aarolla on pitkin kesää, joten kielen opetteluun motivoivat myös halu kommunikoida ja tulla ymmärretyksi leikin tiimellyksessä. Aikuiset saavat toimia kävelevinä sanakirjoina, kun pitää saada tietää miten pyydetään leikkimään tai kuinka kerrotaan, että äiti huutaa syömään.
Lasten kyky tulla toimeen ilman yhteistä kieltäkin on aikuisesta kadehdittava. Lapset puhuvat välittämättä siitä, menevätkö sanat täysin oikein tai ymmärtääkö toinen välttämättä lainkaan. Pääasia on, että juttu luistaa.
”Käyn välillä hyppimässä ramppiksella (trampoliinilla, toim. huom.) Randerin ja Ragnarin kanssa. Oliver pääsee vaan silloin, jos joku aikuinenkin tulee, koska se on pienempi.”
Piispanlinna on ykkönenKesän kohokohtiin kuuluu pakollinen käynti Kuressaaren piispanlinnassa, Aaron lempipaikassa. Miekat, vanhanaikaiset palokunnan kärryt ja monet muut esineet kiehtovat pientä mieltä niin, että linnassa kierrellessä kuluu helposti useampikin tunti.
”Kesämaan linna on maailman kaunein rakennus, toiseksi hienoin on Taj Mahal, josta olen nähnyt kuvia. Minä tykkään Kesämaasta tosi paljon.”
