Viereisen jutun pohjana oleva Eesti Ekspressin kirjoitus on julkaistu viikon 42 lehdessä: Pekka Vapaavuoren laaja haastattelu.
Suomalaisesta arkkitehtuurista Virossa voit lukea Viron arkkitehtuurimuseon johtaja Karin Hallas-Murulan kirjoittaman artikkelin.
Tapaamisiin toukokuussa
Edellisen kuukauden merkittävän suomalais-virolainen kulttuuritapahtuma:
Tapaamisiin toukokuussa 2005
Kadriorg voisi olla Tallinnan Lousiana, sanoo suomalainen arkkitehti Pekka Vapaavuori, Viron uuden taidemuseon suunnittelija.
On kulunut kahdeksan ja puoli vuotta siitä, kun nuori tamperelainen arkkitehti Pekka Vapaavuori voitti Viron uudesta taidemuseosta järjestetyn arkkitehtuurikilpailun. 9.10.2002 muurattiin vihdoin uuden taidetemppelin peruskivi.
Tapahtuma oli virolaisille tärkeä, mutta se on merkittävä myös maidemme yhteistyön kannalta. On siinä symboliikkaa: nuori suomalainen arkkitehti piirtää uuden Viron nuorille virolaisille taiteilijoille uuden taidemuseon!
Peruskiven muurauksessa olivat paikalla Viron presidentti, kulttuuriministeri, ex-kulttuuriministeri, kaupunginjohtaja, taiteilijaliiton presidentti sekä monia muita virolaisia päättäjiä ja silmäätekeviä. Uuden museon avajaispäiväksi sovittiin 5. toukokuuta 2005.
Seuraavassa otteita Harry Liivrandin tekemästä, Eesti Ekspress -lehdessä ilmestyneestä Pekka Vapaavuoren haastattelusta.
Amsterdamissa käy kuumana keskustelu Stedelijkin museolle suunnitellun uuden rakennuksen sijaintipaikasta ja rakennustöiden aloittamisajankohdasta. Lisäksi monet tahot arvostelevat voittanutta suunnitelmaa ankarastikin. Kiasmahan herätti Suomessa vastaavanlaista keskustelua.
- Se, mitä tapahtui Helsingin Kiasman tiimoilta, oli kummallista. Siellä professorit nousivat barrikadeille vastustamaan Steven Hallin suunnitelmaa rakennuksen eteen jäävän Mannerheimin patsaan takia. Tallinnassa puhuttiin alussa siitä, että museo jää liian kauas keskustasta. Mutta maailman hauskin museo Lousiana sijaitsee aika kaukana Kööpenhaminasta eikä siitä valiteta. Kadriorgissa olevat rakennukset nousivat ongelmaksi. Niiden kohtalo oli jo ajat sitten tiedossa. Mutta virkamiehet, joiden piti päättää, onko noilla sotilaskohteilla mitään arvoa, arvioivat asiaa kolme eri kertaa, eivätkä päästäneet meitä edes katsomaan niitä. Etsittiin kaikenlaisia syitä, miksei rakennustöitä voida aloittaa. Mutta en ole varma, onko se mitenkään kummallisempi tapaus kuin meillä Suomessa. Joskus on kyse politiikasta, joskus jostakin muusta.
Teidän voittoisa suunnitelmanne 1994 toi mieleen Alvar Aallon palkitun suunnitelman vuodelta 1938 [huom. ks. Karin Hallas-Murulan kirjoitus]. Mitä mieltä itse olette Aallon suunnitelmasta?
En ole tutkinut Aallon suunnitelmaa kovin yksityiskohtaisesti, mutta sen perusteella, minkä olen nähnyt, luulen, että tuloksena olisi ollut kaunis talo, mikäli se olisi rakennettu valmiiksi.
On niitä, jotka matkustavat Bilbaoon, Berliiniin ja Barcelonaan vain nähdäkseen tähtiarkkitehtien luomuksia. Heitä ei niinkään kiinnosta se, mikä on museon sisällä. Sitten on niitä, joita ei kiinnosta museorakennus, vaan se, mitä se sisältää eli maalaukset, grafiikka, veistokset, videoinstallaatiot, valokuvat jne. En pidä yhtä vaihtoehtoa toista parempana. Paras vaihoehto olisi, että tasokas taidekokoelma löytäisi kodin tasokkaasta ja arkkitehtonisesti kiinnostavasta talosta. Keväällä 2005 näemme, onko Viron uuden taidemuseon kohdalla käynyt niin.
Viron taidemuseon johtaja Marika Valk uuden taidemuseon peruskiven muurauksessa 9.10.2002:
1800-luvulla Jakob Hurt kannusti pientä Viron kansaa tulemaan henkisesti suureksi. 1900-luvulla osattiin vaatia jo enemmän: vapautta ja omaa valtiota. Tämän rohkean ja jopa uhkarohkean ajatuksen maamerkkeinä olivat Estonia- ja Vanemuine-teatterit. Ne tukivat kansan omanarvontuntoa ja pyrkimystä johonkin suurempaan kuin mihin maan olot antaisivat myöten. Pysyäksemme kansana meidän on tällä vuosisadallakin rakennettava uusia henkisiä temppeleitä. Tällaista hengen tyyssijoista ensimmäinen on Circulos, Viron taidemuseon uusi rakennus, joka tulee täältä Lasnamäen rinteeltä ylpeänä katsomaan kohti Toompean kukkulaa ja ottamana mittaa pilvenpiirtäjistä.
Tänne nouseva rakennus on merkki ajastamme, mutta samalla kurkotus tulevaisuuteen, uusille sukupolville. Antakoon se meille voimia tavoitella aina enemmän kuin mihin näyttää olevan edellytyksiä ja mahdollisuuksia. Kiitämme kaikkia niitä, jotka monen vuosikymmenen ajan ovat ajatuksillaan ja teoillaan pyrkineet kohti nyt toteutuvaa tavoitetta. Viro on saamassa uuden taidetemppelin.
